ARVOLIBERAALIN AJAN 'DAMOKLEEN MIEKKA'

ARVOLIBERAALIN AJAN ’DAMOKLEEN MIEKKA’

Liberaali valtio on halunnut lainsäädännössään tehdä linjauksia, joiden mukaan sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuurin tuotteita, ei niinkään yksilön syntymässä saatuihin ja luontojärjestyksen mukaisiin ominaisuuksiin perustuvia. Sukupuolineutraalin ideologian esiinmarssi niin mediassa, opetus- ja koulutuspolitiikassa kuin poliittisesti asetettujen viranomaisten ohjelmajulistuksissa on saanut ylivoimaisen jalansijan perinteiseen binääriseen sukupuolikäsitteistöön nähden. Näiden julkilausumien taustalla on liberaalista ihmiskäsityksestä kumpuava näkemys, että sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Aikamme sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevia käsityksiä markkinoidaan tieteen nimissä. Seksuaalisen vapauden aate ei kuitenkaan rajoitu aikamme länsimaiseen materialismiin ja postmodernismiin, vaan se on ilmennyt eri muodoissa pakanallisessa uskonnollisuudessa, ajanlaskumme alun gnostilaisuudessa, islamissa, kansallissosialismissa ja vihreän liikkeen perustana olevassa luonnon ykseyden mystiikassa.

”Ruotsin kristillisen kirkon johtajan mukaan Jumala on ihmisen sukupuolimäärittelyn ulkopuolella.” Ruotsin kirkko kehottaa papistoaan käyttämään sukupuolineutraalia kieltä viitatessaan korkeimpaan jumaluuteen ja pidättäytymään käyttämästä termejä kuten "Herra". Päätöksen teki torstaina kirkon 251 jäsenestä koostuva päätöksentekoelin. Kokous kesti kahdeksan päivää. Päätös astuu voimaan ensi vuoden 20. toukokuuta”. (Iltalehti 24.11.2017)

Perusta-lehden artikkelista lainattua: ”Ruotsalaisilla poliitikoilla on pian edessään päätös mahdollisen kolmannen sukupuolen lisäämisestä maan virallisiin asiakirjoihin. Asiasta kertoo Euroopan yleisradiounioni EBU. Lähes kaikki puolueet kannattavat ehdotusta, jonka mukaan transsukupuolisilla pitäisi olla mahdollisuus valita miehen tai naisen lisäksi kolmas, sukupuolineutraali vaihtoehto. Yhteisymmärrystä toimista ei ole kuitenkaan vielä löytynyt. Nyt päättäjät miettivät esimerkiksi, tulleeko passeihin sukupuolesta kertovien "M" tai "K"-kirjaimien rinnalle esimerkiksi "X", tai poistetaanko henkilötunnuksista sukupuolen paljastava osio. TSS-matkatoimistolla on jo Mies, Nainen, Muu.” (Perusta n:o 2/2018: sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Saara Kinnusen artikkeli ”Sukupuolineutraalisuus tulee”). Kinnunen toteaa: ”Silti en usko, että puheesta häviää tyttö ja poika..” ja jatkaa: ”ihmiset ovat sukupuoli-identiteetiltään ja sukupuolen ilmaisultaan moninaisia, mutta on harhaanjohtavaa viestiä, että sukupuoli olisi moninainen. Poikatyttö on silti tyttö ja feminiininen poika on poika.”

Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä. Onko niin, että naapurimaassamme yhä kiihtyvämmällä vauhdilla etenevä keskustelu sukupuolten välisten erojen häivyttämisestä ja ylipäätään sukupuolineutraalin käsitteistön esiinmarssi on rantautumassa pidäkkeettömästi Suomeen ja myös kirkon teologiseen sanastoon? Ja jos on, millaiset ideologiset taustavaikuttimet ja opilliset linjaukset ovat edeltäneet tätä kehitystä? Onhan totta, että Suomessa yhä äänekkäämmäksi käyvän yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi myös kirkon piirissä on jatkuvasti nousemassa esiin teemoja, jotka liittyvät sukupuolten välisten erojen häivyttämistä koskeviin vaatimuksiin. Kysymys sukupuolineutraalista avioliitosta ja sellaiseen vihkimisestä, ihmisen sukupuolisesta identiteetistä, lasten asemasta ja heidän sukupuoli-identiteetistään, erilaisia ammattinimikkeitä koskevista määritelmistä, sukupuolikasvatuksesta, koulujen opetussisällöistä, adoptio-oikeudesta, erilaisten keinotekoisten lisääntymistekniikoiden hyväksikäytöstä jne. on noussut julkiseen keskusteluun, johon myös kirkon päättäjien odotetaan osallistuvan.

Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu jo sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Opetushallituksen määritelmän mukaan sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa henkilön tunnetta omasta sukupuolestaan. Tunne omasta sukupuolesta ei ole aina sama kuin kehossa näkyvä sukupuoli.

Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan ”Sukupuolitietoisessa opetuksessa tunnistetaan sukupuolittavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä kyseenalaistetaan ja puretaan niitä sukupuolten tasa-arvoa rakentaen. Oppilaita ohjataan yksilöllisiin valintoihin ja lievitetään täten opinto-, koulutus- ja uravalintojen segregaatiota eli jakoa mies- ja naisaloihin. Käytännössä sukupuolitietoisuus näkyy siten, etteivät opetuksen ja ohjauksen käytännöt ylläpidä eivätkä uusinna tyttöjen ja poikien jakoa erillisiin ryhmiin”.

(https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-ja-ohjaus#35c08ea9)

Esitetty lainaus opetushallituksen opetussuunnitelmasta ilmaisee selkeästi sen, millaiseen maailmankuvaan määritelmä perustuu: pyritään irrottautumaan yhteiskunnallista ja kulttuurisista perusvakaumuksista ja jopa laillisista normeista. Niiden sisältö pyritään kyseenalaistamaan, määrittelemään uudelleen omia ideologisia näkemyksiä vastaaviksi ja samalla purkamaan olemassaolevien määritelmien normatiivinen sisältö. Kun nämä uudet määritelmät ja normit on saatu kirjatuiksi ja sisällytetyiksi itse laadittuihin ohjelmajulistuksiin, niiden noudattamista aletaan vaatia myös kaikilta muilta, jopa rangaistuksen uhalla. Näissä julistuksissa lähtökohtana ei siis ole binäärinen eli kahta biologista sukupuolta ilmaiseva ja luonnolliseen syntymään perustuva faktumi, joka valtion voimassa olevassa lainsäädännössä on ainoa virallinen sukupuolten määritelmä.

Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee julkaisuissaan sukupuolen moninaisuuden seuraavasti: ”Sukupuolen moninaisuudella tarkoitetaan, että jokaisen ihmisen sukupuoli on omanlaisensa yhdistelmä sukupuoleen liitettyjä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Kaikilla on toisaalta väestörekisteriin merkittynä sukupuoleksi nainen tai mies. Tasa-arvolaissa käytetään seuraavia määritelmiä: – Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan kunkin omaa kokemusta sukupuolestaan – Sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan sukupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla – Tasa-arvolaissa kielletään myös syrjintä, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisten tai miehen. Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan ainakin transsukupuolisia, transvestiittejä, muunsukupuolisia (transgender) ja intersukupuolisia henkilöitä. Joskus käytetään yhteisnimitystä transihminen, jolla tarkoitetaan ainakin transsukupuolisia ja transvestiitteja. Ihmisistä, jotka eivät kuulu mihinkään sukupuolivähemmistöön, käytetään joskus nimitystä cis-sukupuolinen.

(https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74466/Viranomaiset_netti.pdf)

Suomen ylin terveysviranomainen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos THL on omaksunut kaikki tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, sukupuolten moninaisuutta, syrjimättömyytä, sukupuoli-identiteettiä ja sen ilmaisemista koskevat periaatteet toimintaohjelmiinsa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait uudistettiin Suomessa vuoden 2015 alussa. Yhdenvertaisuuslaki sisältää sekä syrjinnän kiellon että viranomaisille suunnatun velvoitteen edistää yhdenvertaisuutta. Sama velvoite koskee kaikkia viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia ja työnantajia. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia myös tekemään yhdenvertaisuussuunnitelman, johon on kirjattu tarvittavat toimet yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

(https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/sukupuolen-moninaisuus)

Kuten edellisestä käy ilmi, valtion viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja työnantajien pitää ennaltaehkäistä syrjintää, joka johtuu sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Myös seksuaalinen häirintä on tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää. Samoin kiellettyä syrjintää on häirintä, joka johtuu sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. (https://tasa-arvo.fi/sukupuolen-moninaisuus)

Moderni lainsäädäntö on samaa ideologiaa noudattaen rinnastanut muun muassa samaa sukupuolten välisen avioliiton perinteiseen miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Tämän taustalla on pyrkimys määritellä sukupuolisuus ja avioliitto yhä enemmän tasa-arvoa ja yksilön itsemääräytymistä koskevana poliittisena kysymyksenä kuin ihmiselle hänen syntymässään annettuna luonnollisena osana ja kutsumuksena. Samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot heijastelevat arvoliberaalia ja valtiollisen toimijan poliittisesti asettamia päämääriä sekä korostunutta yksilönvapautta ilmentäviä arvoja.

Suomessakin asia on edennyt niin pitkälle, että 6.4.2021 eduskuntaan on jätetty kansalaisaloite otsikolla: ’Oikeus olla - kansalaisaloite oikeudenmukaisemman translain puolesta’. Lakiehdotuksen 1 §:n mukaan ”Henkilön sukupuoleksi vahvistetaan väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään hänen ilmoittamansa sukupuoli, jos henkilö tekee Digi- ja väestötietovirastolle ilmoituksen, jonka mukaan hän pysyvästi kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen ja haluavansa sukupuolensa merkittävän toiseen sukupuoleen; ja henkilö on Suomen kansalainen tai hänen tietonsa on muusta syystä merkitty väestötietojärjestelmään. Henkilön, joka on ilmoitushetkellä alle 15-vuotias, sukupuoli vahvistetaan huoltajan suostumuksella.”

Tasa-arvolain mukaisesti sukupuolten moninaisuus ja määrittelysisältöjen laaja-alaisuus eivät salli sukupuolen rajaamaista binäärisin määritelmin, joka, kuten todettu on valtion lainsäädännössä toistaiseksi ainoa hyväksytty käsite.

Binäärinen eli kaksijakoinen sukupuolikäsityshän tarkoittaa ajattelutapaa, jossa sukupuolia katsotaan olevan vain kaksi, nainen ja mies. Esimerkiksi muunsukupuoliset identifioituvat tämän kahtiajaon ulkopuolelle. Valtion viranomaisten ohelmajulistuksissa käytetyt määritelmät ovat vähitellen syrjäyttäneet toistaiseksi ainoan virallisen ja lailla hyväksytyn binäärisen määritelmän – määritelmän, joka perustuu yleismaailmalliseen ihmiskäsitykseen ja myös kristilliseen luomisjärjestykseen. Kuten luomakunnassa, jossa mikään kasvi- tai eläinlaji ei voi lisääntyä ilman vastakkaisia sukupartikkeleita, myöskään ihmislaji ei voi lisääntyä ilman kahta vastakkaista sukupuolta. Vain maskuliininen ja feminiininen sukupoli voivat tuottaa keskenään jälkeläisiä luonnollisin tavoin. Kaikille lapsille annetaan syntyessä henkilötunnus, johon merkitään myös hänen juridinen eli laillinen sukupuolensa. Sukupuoli määräytyy syntymässä saatujen sukupuolisten ominaisuuksien perusteella.

(https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/tasa-arvosanasto#sukupuolen%20moninaisuus)

Suomen evankelisluterilaisen kirkko on omaksunut modernit sukupuolisenstiivisyyttä edustavat periaatteet ohelmajulistuksiinsa. Julkaisussa ’Kasvatustyön periaatteita ja etiikkaa’ lähtökohtana on yhdenvertaisuuslain sisältämät velvoitteet, joihin myös kirkko ilmaisee olevansa sitoutunut: Yhdenvertaisuuslaki (2004/21) asettaa viranomaisille yleisen yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen. Tämä velvoite koskee myös evankelis-luterilaista kirkkoa. Lain mukaan ”Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Käsite ’sukupuolen moninaisuus’ on omaksuttu myös osaksi kirkon kasvatustyön eettisiä periaatteita ja julkaisussa todetaankin: ”Kun lapset ja nuoret kohdataan sukupuolisensitiivisesti, heille annetaan tilaa kasvaa omaksi itsekseen. Sukupuolisensitiivisyydessä ymmärretään ja huomioidaan sukupuolen moninaisuus ja erilaisuus sekä tarjotaan mahdollisuuksia löytää omanlainen tapa olla oma itsensä. Naiseutta, mieheyttä ja sukupuolettomuutta voi olla monenlaista. On hyvä tarjota myös vertaistukea ja esikuvia lapsille ja nuorille.

Sukupuolisensitiivisyys ei merkitse sukupuolineutraaliutta, vaan sitä, että jokainen saa olla juuri sellainen nainen, mies tai muunsukupuolinen kuin kokee olevansa. Lapsia ja nuoria tuetaan sellaiseen naiseuteen, mieheyteen ja sukupuolisuuteen, mikä heille tuntuu oikealta.” Ohjeissaa todetaan: ”Sukupuolisensitiivisyyden huomioimisesta hyötyvät kaikki, sillä se mahdollistaa jokaiselle tilan olla juuri niin feminiininen, maskuliininen tai sukupuoleton kuin haluaa, riippumatta siitä kuuluuko johonkin vähemmistöön vai ei.”..”Työntekijä voi pieninkin elein ja sanoin luoda tilaa moninaisuudelle. Puhuessa voidaan pohtia sukupuolittavien sanojen merkitystä ja määrää. Puheen ei tarvitse olla kokonaisuudessaan sukupuolineutraalia, vaan yksittäisilläkin sanavalinnoilla voidaan huomioida moninaisuutta. Esimerkiksi puhuessa seurustelusta voidaan käyttää tyttö- ja poikaystävä- termien ohella myös neutraalimpaa seurustelukumppani-termiä.”

(https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/kasvatus/mita-kasvatus-on-/sukupuoli-ja-seksuaalisuus)

Maamme lainsäätäjät ja julkisviranomaiset eivät ilmeisesti voimakkaan poliittisen painostuksen alaisena ole ymmärtäneet, millaiseen tilanteeseen nämä uudet liberaalit määritelmät ja vaatimukset ovat johtamassa. Niitä, jotka pitäytyvät voimassa olevan lain arvopohjaan ja määritelmiin, voidaan syyttää tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain nojalla syrjinnästä tai vastaavista rikkomuksista – vain siksi, että heidän arvomaailmansa noudattaa Suomen voimassa olevaan lainsäädäntöön kirjattua ja normaaliin luontojärjestykseen kuuluvaa sukupuolten määritelmää. Virallisen määritelmän mukaan sukupuoliahan on vain kaksi, jota koskeva tieto tallennetaan henkilötietorekisteriin.

(Laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista 11 §).

Henkilötunnuksesta käy ilmi jokaisen kansalaisen identifiointiin välttämättömät tiedot, joita ovat seuraavat: ”Henkilötunnuksen (ppkkvv-nnnt), ent. sosiaaliturvatunnuksen, ensimmäiset 7 merkkiä ilmoittavat syntymäpäivän. Loppuosasta käy ilmi sukupuoli. Palvelun muut tiedot perustuvat laskelmiin ja julkisiin lähteisiin.” NNN=juokseva numero väliltä 002-899 (naisilla parillinen ja miehillä pariton).

Henkilötunnuksesta ja sen antamisesta säädetään seuraavasti: ”Kun henkilön tiedot talletetaan ensimmäisen kerran väestötietojärjestelmään, hänelle on annettava henkilötunnus. Henkilötunnus annetaan automaattisesti väestötietojärjestelmästä. Korjattua tai muutettua henkilötunnusta ei saa antaa toiselle henkilölle (29.11.2019/1175). Henkilötunnus on yksilöllinen ja se muodostuu syntymäajasta, yksilönumerosta ja tarkistusmerkistä. Yksilönumerolla erotetaan samana päivänä syntyneet henkilöt toisistaan ja se sisältää tiedon henkilön sukupuolesta.” (https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090661) Sanottu on Suomessa voimassa oleva virallinen tilanne. Siitäkin huolimatta, että on ehdotettu uudenlaista henkilötunnusta, josta ei enää kävisi ilmi henkilön ikä, syntymäaika, sukupuoli tai muuta henkilöön liittyvää tietoa. Valtioneuvoston asettama HETU-työryhmä on asetettu selvittämään henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman identiteetin hallinnoimista, mutta työtä ei ole saatu valmiiksi. (https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=VM068:00/2017)

Luonnollisen sukupuolieron poistaminen lainsäädännöstä ja sukupuolista identiteettiä koskevien määritelmien hälventäminen johtaa toteutuessaan ennen näkemättömään kehitykseen: se uhkaa vakavalla tavalla lasten ihmisoikeuksia, mutta samalla myös vanhempien oikeutta lapsiinsa. Omasta identiteetistään epävarma lapsi ja nuori, jolla puuttuvan elämänkokemuksen vuoksi ei ole riittävää kykyä arvioida tekemiensa ratkaisujen pitkäaikaisvaikutuksia, on altis omaksumaan näitä uusia määritelmiä – ja samalla ajautumaan sisäisiin ristiriitoihin ympäristön paineen ja omatuntonsa kanssa. Nuoren kehitys aikuiseksi sekä hänen kykynsä luoda pari- ja perhesuhteita voi ratkaisevalla tavalla häiriintyä. Lainsäädännön turvaaman sukupuolikäsityksen muuttaminen subjektiiviseen mielikuvaan perustuvaksi vaikeuttaa nuorten sukupuoli-identiteetin tervettä kehitystä ja samalla se vaarantaa yhteisöjen sisäistä kiinteyttä heikentämällä yhteiskunnan perusyksikkönä toimivien luonnollisten perhesiteiden lailla suojattua asemaa.

Liberaalien ja vihreiden aatteiden vanavedessä esiinnoussut seksuaalinormien murentaminen on jo johtanut kehitykseen, jossa käsitys perheestä, sukupuolesta ja lapsien asemasta on alkanut kohtalokkaalla tavalla hämärtyä. Pitkällä tähtäimellä luonnollisen sukupuolieron poistaminen lainsäädännöstä uhkaa lasten ja nuorten kehitystä terveeseen aikuisuuteen ja heidän kykyään muodostaa luonnollisia parisuhteita. Kun lapsen ja nuoren subjektiivinen kokemus omasta sukupuolestaan korotetaan ylimmäksi normiksi, se mitätöi vanhempien kasvatusvastuun ja luonnollisten perhesiteiden suojatun aseman. Seksuaalinormien murentaminen muuttaa yksilömoraalia erityisesti yhteiskunnan heikoimpien jäsenten eli lasten kustannuksella - YK:n lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen periaatteista välittämättä ja lasten yleismaailmallisia ihmisoikeuksia polkien. Lapsellahan on sopimuksen mukaan oikeus tuntea biologinen perimänsä sekä olla lähtökohtaisesti omien vanhempiensa kasvatettavana. Kun ihminen määritellään perustavalla tavalla sukupuolettomaksi olennoksi, valtiolla ja yhteiskunnan lainsäädännöllä on ennen näkemätön valta määritellä niin yksilöiden elämää kuin lasten ja perheen asemaa.

Liberaalien aatteiden vanavedessä myös suomalaiseen yhteiskuntaan soluttautuneet ns. seksuaalivallankumouksen sisältämät teesit heijastelevat sellaisia yksilönvapauden ja individualististen käytösnormien uusia korostuksia, jotka on kokonaan irrotettu länsimaiseen hengenperintöön ja moraaliin sisältyvistä perusvakaumuksista. Nämä uudet liberaalit määritelmät ilmaisevat täysin uudenlaista seksuaalisen vapauden aatetta, joka kumpuaa ratkaisevasti toisensisältöisestä ja lähtökohdiltaan jopa päinvastaisesta maailmankatsomuksesta kuin mitä eurooppalaisen sivistyksellisen sosio-kulttuurin ydin edustaa. Toisin sanoen panteistisesta, teosofis-esoteerisesta ja ekovihreistä opeista ammentavat liberaalit ja pitkälti ateistiseen maailmankatsomukseen nojaavat ajattelumallit ovat astuneet eurooppalaisesta kristillis-huomanistisesta perinteestä ammentavan arvomaailman sijaan.

Liberaalin valtion ihmiskäsityksen ytimessä on yksilö ja hänen rajaton oikeutensa määritellä itse omat toiveensa ja tarpeensa. Postmodernissa yhteiskunnassa perheen asema yhteiskunnan perusyksikkönä, sekä sen merkitys tulevien sukupolvien kasvatusvastuun ja yhteisöön sosiaalistamisen näkökulmasta on kohtalokkaalla tavalla heikkenemässä. Avioliittoinstituution sijaan sukupuolineutraali käsitys persoonallisuudesta, jossa sukupuolisia eroja pidetään lähes yhdentekevinä, ohjaa nyt julkisten koulutuksesta ja opetuksesta vastaavien viranomisten, terveys- ja sosiaaliviranomaisen, seksuaaliliikkeiden sekä tasa-arvoa ajavien yhteisöjen toimintaa. Seksuaalinen vapaus perustuu utopistisiin ja todellisuudesta irrotettuihin maailmankuviin, joissa yksilön omat hedonistiset tavoitteet ja toiveet on korotettu ylimmäksi normatiiviseksi ohjeeksi - ohi yhteisöllisten, sosiaalisten ja kulttuuristen päämäärien, jotka edellyttävät ’kaikien yhteisen hyvän’ huomioimista niin yksilöllisessä kuin yhteisöllisessäkin toiminnassa.

Seksuaalinen vapaus ja yksilön itsemääräämisoikeuksien korottaminen ylimmäksi normatiiviseksi ohjeeksi on vaarassa koitua tuhoisaksi ihmisyydelle ajassamme. Ihmisellä on valta hallita luomakuntaa ja manipuloida luontojärjestystäkin, mutta siihen valtaan liittyy myös vakava vastuu. Eläminen vailla vastuuta yhteisöllisen elämän koherentin toiminnan ja jatkuvuuden turvaavista perusnormeista ei johda ihmissukua maanpäälliseen paratiisiin, vaan niin yksilöiden kuin perheidenkin pahoinvointiin. Ja kehityssuunnan myötä sosiaalisten yhteisöjen ja kokonaisten yhteiskuntien ajautumiseen vähitellen ’anomian’ tilaan eli romahtamiseen sisältäpäin, kuten amerikkalainen sosiologi ja yhteiskuntafilosofi Talcott Parsons (1902-1979) on jo vuosikymmeniä sitten yhteiskuntateoreettisissa mallinnuksissaan ennakoinut.

Niissä korkeakulttuureissa, joissa ihmiskuntaa ja samalla koko luomakuntaa koskevista universaaleista lainalaisuuksista on alettu luopua, on historian kuluessa ollut nähtävillä juuri kehityssuunta, joka on lopulta johtanut kyseisten kulttuurien tuhoutumiseen. Ne kulttuurit, joissa ’elämän omia lakeja’ on pyritty kunnioittamaan, niin ihmislajin kuin koko luomakunnankin ’hyvä’ huomioiden, ovat säilyttäneet perusstruktuurinsa ja jatkaneet kehitystään kohti korkeampia kehitystasoja aina modernin yhteiskunnan tasolle saakka. Antiikin korkeakulttuurien on katsottu alkaneen heikentyä sitä mukaa kuin perhearvoihin perustuva yhteiskunnallisen toiminnan malli on alkanut murentua seksuaalisen vapauskäsitteistön vallatessa alaa. Ihmispopulaatio, joka elää vailla kunnioitusta elämää ylläpitäviä luonnonlakeja kohtaan ja tuntematta vastuuta lajinsa ja kokonaisten ihmisyhteisöjen säilymisestä, unohtaa päänsä päällä hiuskarvan varassa heiluvan ’Damokleen miekan’.

Anne Thil OTK, VT, TM, TL, FT