MORAALINEN LÄHESTYMISTAPA YHTEISKUNNALLIS-POLIITTISEEN JA TALOUDELLISEEN TOIMINTAAN

MORAALINEN LÄHESTYMISTAPA YHTEISKUNNALLIS-POLIITTISEEN JA TALOUDELLISEEN TOIMINTAAN

Osa I: Arvoteoreettinen näkökulma

Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keinoin tarkasteltuna inhimillinen käyttäytyminen on ymmärrettävä ennen kaikkea kontekstuaalisesti eli sosiaalisena toimintana, joka tapahtuu intentionaalisesti luodussa ja toimintatavoitteiltaan institutionalisoituneessa ympäristössä. Kontekstuaalisesta näkökulmasta yhteiskunnan voi katsoa koostuvan yksilöistä, yksilöiden sosiaalisista rooleista ja asemista, erilaisista sosiaalisista ryhmistä sekä instituutioista. Koska yksittäiset osatekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutus- ja kontingenssisuhteessa keskenään niiden muodostama kokonaisuus on aina enemmän kuin sen muodostavien yksilöllisten osien summa.

Inhimillinen ja yhteiskunnallinen elämä on myös jatkuvassa muutoksen ja kehityksen tilassa, joten sitä määrittävien lainalaisuuksien todentaminen ja testaaminen ei käy samalla tavalla päinsä kuin luonnontieteellisten lainalaisuuksien. Inhimilliselle toiminnalle on olennaista, että yksilö on kykenevä tiedostamaan ne rajoitukset, joita luonnon kausaliteettiin sisältyy sekä ottamaan ne intentionaalisesti huomioon ja jopa vapautumaan niistä. Historian kulkua ja menneisyyden tapahtumia ei voida rekonstruoida täsmällisiksi empiirisin metodein havainnoitaviksi väitelauseiksi, kuten luonnontieteissä tapahtuu. Myöskään tulevaisuuden tapahtumia ei voida aukottomasti ennustaa menneisyyden tai siitä havainnoimalla saatujen lainalaisuuksien perusteella.

Kontekstuaalinen tarkastelutapa merkitsee siten inhimillisen toiminnan ymmärtämistä tavalla, jossa todellisuudesta pyritään luomaan kuva, ei erillisistä fragmentteihin pilkotuista osatekijöistä käsin, vaan kokonaisuutena tarkastellen. Meitä ympäröivän todellisuuden tarkasteleminen toimintaa määrittävistä lainalaisuuksista ja vuorovaikutussuhteista käsin edellyttää myös aatteellisten ja henkisiin ajattelutapoihin liittyvien tekijöiden huomioimista yhteisölliseen toimintaan ja elämismaailmaan vaikuttavina olennaisina elementteinä.

Ajattelutapa tähdentää arvojen ja normatiivisten sääntöjen merkitystä yhteiskuntaa koossapitävänä voimana. Modernissa maailmassa erityisesti yhteiskunnassa vallitsevan järjestyksen ongelma on kysymys, joka on yhteistä paitsi yhteiskuntaa rakenteellisesta aspektista analysoiville yhteiskuntatietelijöille ja sosiologeille, myös yhteiskuntaa filosofisesta ja arvoteoreettisesta näkökulmasta tutkiville tieteentekijöille, näiden poliittisesta suuntautumisesta riippumatta.

Taloudellisen toimintasektorin näkökulmasta kontekstuaalisen lähestymistavan soveltaminen merkitsee yhteiskunnallis-taloudellisen toiminnan hahmottamista kokonaisuutena, jonka kehittymiseen ovat vaikuttaneet paitsi historialliset olosuhteet, myös yhteisöllistä ja sosiaalista toimintaa ohjaavat reaalitekijät eli maantieteelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset olosuhteet. Tarkastelutapa merkitsee taloudellisen toiminnan tarkastelemista kontekstissa, jossa korostuvat sosio-kulttuuriset ja normatiiviset elementit sekä kaikkien yhteiseen hyvään tähtäävät arvopäämäärät.

1900-luvun edetessä ja viimeistään 2000-luvulle tultaessa klassista talousteoriaa edustavan utilitaristisen ja hedonistisen taloudellisen ajattelun sijaan onkin alettu vähitellen oivaltaa, että myös taloudellinen toiminta on sidoksissa yhteiskunnalliseen kokonaistoimintaan ja kiinteässä vuorovaikutussuhteessa sen eri osa-alueiden ja toimintasektoreiden kanssa.

Brittiläinen taloustieteen professori Andrew Sayer on katsonut perinteisen liberalistisen ja kommunitaristisen ajattelutavan olevan liian kapea-alainen kuvaamaan nykytodellisuutta, jossa yhteiskunnallisia instituutioita ja sosiaalisia organisaatioita pidetään, myös muiden kuin yksittäisten toimijoiden kyseessä ollen, vain omaa yksityistä etuaan ajavien ja omaisuuttaan puolustavien yksilöiden muodostamana ryhmänä. Lähinnä vain positivistista tieteenihannetta noudattava teorianmuodostus on Sayerin mielestä sen vuoksi auttamattoman yksipuolinen ja ohut kuvaamaan yhteiskunnallista kokonaistoimintaa ja siinä vallitsevia differentiaalisia vuorovaikutussuhteita ja lainalaisuuksia. Tämä syystä, että siinä kiinnitetään liiaksi huomiota markkinoiden tuottavuuteen ja ensisijaisesti vain taloudellisen toimintafunktion tehokkaaseen toimivuuteen.

Modernia talousajattelua koskevan teorianmuodostuksen tulisi Sayerin mielestä ottaa paljon enemmän oppia puhtaista sosiologista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta edustavista tieteenaloista. Elämistodellisuus koostuu Sayerin mukaan sekä materiaalisen maailman perusvälttämättömyyksistä ('basic material needs in order to survive') että tietynlaisesta elämän mielekkyydestä, tarkoituksesta ('construction of meanings'). Tieteen tasolla eräänlainen 'ymmärtävä' asenne on sen vuoksi välttämätöntä paitsi yhteiskunnallista todellisuutta sellaisenaan, myös sitä erityisesti talouden näkökulmasta analysoitaessa.

Utilitaristisen taloudellisen ajattelun taustalla on ennalta lukkoon lyöty, puhtaasti taloudellisen hyödyn saavuttamiseen tähtäävä malli, joka ei ota huomioon minkäänlaista normatiivista ulottuvuutta yhteisöllisen toiminnan taustalla. Utilitaristiset toimintateoriat painottavat kaikessa inhimillisessä ja sosiaalisessa toiminnassa keskeisesti joko yksilölliseen tai yhteisölliseen hyötyyn johtavaa päämääräorientaatiota. Sitä vastoin moraalinen lähestymistapa yhteiskunnan toimintaan merkitsee pyrkimystä irrottaa taloudellinen tutkimus puhtaasta poliittis-yhteiskunnallisesta tarkastelutavasta kohti inhimillisempää taloustiedettä sekä tuoda se lähemmäksi muita, lähinnä humanistisia tieteenaloja. Paitsi rakennefunktionalistista yhteiskuntanäkemystä edustavat, myös monet yhteiskunnallista toimintaa taloudellisesta näkökulmasta analysoineet modernit ajattelijat ovatkin todenneet, että moraalisesti perustellut toimintatavat eivät ole vain yhteiskunnallisten olosuhteiden funktioita, vaan ne ovat ennen kaikkea kulttuurisia ja ylihistoriallisia arvoja, joilla on oma funktionsa ja kehitystaustansa.

Sanotunlaisen asennoitumistavan valossa onkin todettava, että utiliteetin käsitteistö on perimmältään paljon enemmän moraalinen ja eettisesti perusteltu kuin miten se on klassisen markkinatalousajattelun piirissä yleensä käsitetty. Moraalinen argumentaatio yhteiskunnallisen toiminnan taustalla ei ole määriteltävissä vain yksilöllisiin hyötynäkökohtiin perustuvana motivaatiotaustana, vaan ennen kaikkea koko yhteisöllistä elämää ylläpitävänä sidosrakenteena. Klassista utilitarismia edustavat yhteiskuntafilosofit näkivät ihmisyksilön olevan, ei niinkään itsekkäästi vain omaa etuaan ajava, eräällä tavalla asosiaalinen toimija, vaan pikemminkin sosiaalinen ja kanssaihmisiinsä nähden vuorovaikutteisessa suhteessa elävä toimija. Klassista talousajattelua edustaneen Adam Smithin utilitaristinen yhteiskuntafilosofia rakentui paitsi kaikkien yhteistä hyvää korostavan eettisen yhteiskuntanäkemyksen, myös lähimmäisen vastavuoroista huomioimista edustavien kristillisten perusperiaatteiden varaan.

Werner Sombart on kuvannut ”historialliseksi sosiaaliteoriaksi” nimitetyssä teoreettisessa ajattelumallissaan alati voimistuvaa modernisoitumiskehitystä ja sen sisällä tapahtunutta institutionalisoitumisprosessia kriittisestä näkökulmasta, ja katsonut sen johtaneen erityisesti juuri taloudellisen toimintasektorin ylikorostumiseen muiden rakennetasojen kustannuksella. Yhteiskunnallisen kokonaistoiminnan tasolla kehitys on merkinnyt rationalisoitumisprosessin ulottumista paitsi taloudellisen toimintafunktion sisäiseen struktuuriin, myös kaikille muillekin elämän alueille. Keinojen täsmällinen sovittaminen päämääriin on Sombartin mukaan alkanut kyllästää koko sosio-kulttuurista kenttää ja johtanut ajan myötä ihmisten, esineiden ja tapahtumien arvioimiseen yksipuolisesti vain taloudellisen hyödyn kannalta.

Andrew Sayerin mukaan moraaliin perustuvia arvostuksellisia ja normatiivisia sääntöjä ei myöskään modernissa maailmassa tule pitää vain sellaisina yksilöiden henkilökohtaista elämää koskevina määreinä, joilla ei olisi mitään julkisia heijastusvaikutuksia. Sayerin mukaan arvoilla on päinvastoin hyvinkin keskeinen funktio arvioitaessa yhteisöllisen ja sosiaalisen toiminnan oikeutuksia ja velvoituksia. Moraalisten arvojen määrittelysisällöt koskevat ennen kaikkea sellaisia seikkoja, miten yksilöt kohtelevat kanssaihmisiään ja muita yhteiskunnan jäseniä, joten niillä on paitsi yksilöllistä todellisuutta, myös julkista toimintaa ja yksilöiden välisiä oikeuksia ja oikeussuhteita koskevia funktioita.

Sayerin mukaan arvot eivät näin ollen ole mitään tavanomaiseen käytäntöön tai mielivaltaiseen totena pitämiseen perustuvia argumentteja, vaan niiden tulee omata niitä vahvempi normatiivinen ja auktoritatiivinen voima. Sayer onkin katsonut, että jos arvoille - mukaan luettuna oikeudelliset, eettiset ja ylipäätään käsitteeseen 'hyvä' liittyvät entiteetit - annetaan vain subjektiivinen, ei -rationaalinen ja emootioihin liittyvä merkityssisältö, silloin menetetään se kriittinen argumentaatio, joka juuri niiden avulla olisi mahdollista käyttää hyödyksi.

Modernin taloustieteellisen teorianmuodostuksen keskiössä on ollut lähinnä selvittää, millainen rationaalinen järjestys tulisi vallita, jotta taloudelliset toimintafunktiot kykenisivät tuottamaan mahdollisimman suuren utiliteetin suhteessa niihin uhrattuihin kustannuksiin. Sen myötä taloudellista toimintaa määrittävänä valtavirtauksena on jo pitkään ollut utilitarismin perintöön tukeutuva markkinatalousajattelu, jossa hyvinvointia ja muita yhteiskunnallisen sekä yhteisöllisen toiminnan päämääriä on pyritty mittaamaan lähes yksinomaan taloudellisin ja rahalla mitattavissa olevin argumentein. Muiden kuin taloudellisten arvojärjestelmien näkökulmasta näin kapea-alainen mittaamistapa tekee kuitenkin vääryyttä kaikille muille "yhteistä hyvää" edustaville sekä yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta keskeisille arvoille.

Yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole luonteeltaan vain taloudellisia, kulttuurisia tai sosiaalisia, vaan kaikkia näitä yhdessä. Taloudellista toimintasektoria on näin ollen loogisesti mahdotonta erottaa erilleen muusta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Hyödyn eli utiliteetin käsite on varhaisemmassa historiassa saanut moniulotteisemmin perustellun määrittelysisällön: klassista utilitarismia edustavassa moraalifilosofiassa sanottu näkökulma on ollut selkeämmin esillä ja utiliteettia mittaava kriteeristö on sisältänyt rationaalisesti perusteltuja arviointikriteerejä syvällisempää ja ylihistoriallisesti perusteltua moraalista argumentaatiota. Jo Aristoteles kytki yhteiskunnalliset päämäärät 'inhimillisen hyvän' ja 'kaikkien yhteisen hyvän' käsitteisiin ja tämän ajattelutavan tulisi olla selkeämmin esillä myös nykyaikaisen taloustieteen piirissä.

Intialaissyntyinen ja Nobel-palkittu taloustieteilijä Amartya Sen viittaa useissa kirjoituksissaan juuri Aristoteleen käsityksiin 'hyvästä elämästä' ja 'kaikkien yhteisestä hyvästä'. Sanotunlaisen tarkastelutavan hän katsoo olevan käyttökelpoinen myös modernin taloustieteellisen tutkimuksen piirissä. Teoksessaan 'On Ethics and Economics' (1987) Sen toteaa, että taloustieteen etääntyminen etiikasta on köyhdyttänyt nimenomaan hyvinvoinnin taloustiedettä. Nykyisin vallitseva tilanne on sellainen, että talous ja sen omat päämäärät hallitsevat sellaisella voimalla, että ne määräävät kaikkien muiden yhteiskunnallisten instituutioiden toimintaa.

Amerikkalainen poliittisen taloustieteen professorin William James Boothin näkemyksen mukaan koskaan aikaisemmin historiassa taloudellinen toimintafunktio ei ole pakottanut yksilöitä yhtä universaalisti ja vastaavalla välttämättömyydellä alistumaan omaan järjestykseensä ja tavoitteisiinsa. Booth, joka on tarkastellut yhteiskunnan toimintaa paitsi taloudellisesta, myös oikeudellisesta ja uskonnollisesta näkökulmasta, on todennut nykyaikaisen yhteiskunnallisen todellisuuden olevan yhä vähemmän riippuvainen yhteisestä arvoperustasta sekä kulttuurisesti määritellyistä oikean ja väärän, hyvän ja pahan, sallitun ja torjuttavan käsitteistä. Talouden omat päämääräasettelut ovat päässeet ohjaamaan kaikkien muiden rakennetasojen toimintaa tavalla, joka on muuttanut yhteiskuntien sosio-kulttuurista todellisuutta ja samalla yksilöiden elämistodellisuutta kaikkialla länsimaissa.

Käsitys paitsi ihmisen individuaalisesta arvosta, myös kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta sekä oikeudesta tasavertaisiin mahdollisuuksiin on niitä keskeisiä näkemyksiä, jotka jo Adam Smith oli yhteiskunnallisissa pohdinnoissaan tuonut esiin. Tästä näkökulmasta paitsi Adam Smithin, myös muiden skotlantilaista koulukuntaa edustavien valistusfilosofien kuten Jeremy Benthamin, David Humen ja John Stuart Mill'in näkemyksillä on historiallista vaikuttavuutta myös modernin yhteiskunnan näkökulmasta tarkasteltuna. Kyseiset valistusajattelijat ovat liittäneet utiliteettia ilmaisevan käsitteen inhimillisesti ja yhteisöllisesti koettuun sekä kaikkien yhteistä hyvää edustavaan hyvinvoinnin käsitteistöön.

Sellaiset yhteiskunnallis-poliittiset toimintateoriat, jotka nykyaikaisen taloustieteen tavoin jättävät moraaliset oikeudet ja velvollisuudet tarkastelun ulkopuolelle, jäävät auttamattoman puutteellisiksi ja yksipuolisiksi tarkasteltaessa monimutkaisia yhteisöllistä moraalia ja normatiivista todellisuutta koskevia riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita. Tämä kehityssuunta on ollut vaarassa johtaa, ja on jo johtanutkin, sellaiseen virhetulkintaan, jossa normatiivisesti perustellut historialliset kehityskulut on pyritty selittämään tavalla, jossa liberaaleista, suvereeneista ja omaa etua tavoittelevista yksilöistä on tullut ihmisluonnon ja taloudellisen toiminnan universaali malli.

Samalla ne moraaliin ja henkiseen arvopohjaan perustuvat ylihistoriallisesti vaikuttavat funktiot, jotka ovat olleet leimallisia koko sivistyneelle eurooppalaiselle kulttuurille, ovat olleet vaarassa jäädä kokonaan unohduksiin. Kun utilitarismia on modernisaation ja liberaalin markkinatalousajattelun piirissä tulkittu tällä tavoin ja unohdettu klassisen utilitarismin luojien alkuperäiset, vahvasti moraalitaloudellista ajattelutapaa heijastavat intentiot, ollaan etäännytty kauaksi sivistyneen eurooppalaisen yhteiskunnan ja yksilön ihanteesta. Markkinatalousajattelussa ei ole enää keskeistä kysyä, mikä on oikein ja oikeudenmukaista, mikä paheksuttavaa tai epäoikeudenmukaista – vaan mikä on sellaista, joka myy – tai mikä tuottaa parhaan mahdollisen hyödyn.  Hyveitä koskeva argumentaatio on saanut antaa tilaa yksilöiden subjektiivisille preferensseille ja omaa etua tavoitteleville arvottamisille.

Siinä yhteiskunnallisessa kehityksessä, joka on heijastanut vaikutuksensa demokratian, tasa-arvon ja hyvinvoinnin sekä oikeudenmukaisuuden pyrkimyksissä, on erityisesti kristinuskoon sisältyvillä yleismaailmallisilla totuuksilla sekä sosiaalis-eettisillä periaatteilla on ollut perustavaa laatua oleva vaikutus. Nämä vaikutukset eivät ole jättäneet jälkiään ainoastaan kristinuskon perustalle rakentuvien länsimaiden elämässä, vaan laajemmin myös koko maapalloa koskevassa todellisuudessa.

Kristilliseen traditioon sisältyvät arvostukselliset ja eettis-moraaliset elementit ovat olleet yhtenä keskeisenä tekijänä länsimaisen sivilisaation kehittymisessä ja vahvistumisessa tasolle, jossa voidaan puhua jopa länsimaisen sivistyksen voittokulusta yleismaailmallisessa katsannossa. Tähän johtopäätökseen vaikuttaneina tekijöinä mainittakoon lain ja oikeuden käsitteiden universaalisuus roomalaisen oikeuden sekä sitä edeltäneiden kreikkalaisen ja stoalaisen ajattelun pohjalta; yksilöllisyyden voimakas korostaminen, joka perustuu ajatukseen jokaiseen ihmiseen sisältyvästä kuolemattomasta sielusta sekä kunkin ihmisyksilön luovuttamattomasta arvosta suhteessa paitsi Jumalaan myös toisiinsa.

Kristinuskoon sisältyvä ajatus kaikkien ihmisten yksilöllisestä, individualistisesta arvosta, sekä kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta ja oikeudesta yhteiskunnallisiin mahdollisuuksiin on niitä keskeisiä näkemyksiä, jotka jo Adam Smith oli yhteiskunnallisissa pohdinnoissaan tuonut esiin. Smithin utilitaristinen yhteiskuntafilosofia rakentui keskeisesti näiden kristillisten perusperiaatteiden varaan, lähimmäisen vastavuoroisen huomioimisen ja kaikkien yhteistä hyvää korostavan eettisen yhteiskuntanäkemyksen varaan. Myös globaali etiikka rakentuu sille aristoteliselle ja kristillis-humanistiselle näkemykselle, joka lähtee kaikkien ihmisten keskinäisestä tasa-arvoisuudesta rodusta, kielestä, kulttuurista ja uskontokunnasta riippumatta ja, joka kunnioittaa tätä yleismaalimallista ihmisyyttä sitoutumalla kohtelemaan jokaista toista maailmankansalaista tasaveroisena ja yhtä arvokkaana kumppanina.

Anne Thil OTK, VT, TM, TL, FT