LÄHI-IDÄN UUSIN KONFLIKTI - ERI JUMALAKUVIEN JA USKONTULKINTOJEN KRIISIYTYNYTTÄ JATKUMOA (Osa II:4-6)

LÄHI-IDÄN UUSIN KONFLIKTI - ERI JUMALAKUVIEN JA USKONTULKINTOJEN KRIISIYTYNYTTÄ JATKUMOA (Osa II:4-6)

Osa II

4. Arvioita meneillään olevan sodan vaikutuksista

Tilanne Gazassa on edelleen jännittynyt ja konfliktin tulos epävarma,  vaikka tulitauko onkin tekeillä. Hyökkäyksen ajoitus viittaa siihen, että Hamas on halunnut käyttää hyväkseen Israelin sisäistä hajaannusta, sillä Benjamin Netanjahun hallitus on ollut pitkään epäsuosiossa ja sitä vastustetaan Israelissa monella taholla. Jotkut tutkijat ovat todenneet, että Hamas on ehkä halunnut lujittaa asemaansa Lähi-idässä, sillä se on käynyt pitkää valtakamppailua myös Länsirantaa hallitsevan poliittisesti maltillisemman Fatah-järjestön kanssa. Israel on viime aikoina lähentynyt kaiken lisäksi eräitä arabimaita, kuten Saudi-Arabiaa, mikä on osaltaan heikentänyt Hamasin asemaa. Aloittamalla sodan Hamas on pyrkinyt estämään näiden neuvottelujen etenemisen. Päätavoitteekseen Gazaa hallitseva Hamas-terroristijärjestö on ilmoittanut Israelin valtion tuhoamisen.

Hamasin nyt aloittaman konfliktin perimmäisiä motiiveja on kuitenkin vaikea tietää aukottomasti. Hamas on vaatinut Israelin vankiloissa olevien palestiinalaisten vapauttamista Israelista siepattujen panttivankien vapauttamisen ehtona. Mikäli vaatimus toteutuisi saisi Hamasin maine Lähi-idässä vastaavasti lisäpontta ja sen asema sotilaallis-poliittisena toimijana vahvistuisi. Vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksessa palestiinalaiset saivat osittaisen itsehallinnon Länsirannan ja Gazan alueille. Mutta Israelille on kuitenkin jäänyt tarve valvoa palestiinalaisalueiden rajoja, kontrolloida niiden taloutta ja rajoittaa ihmisten vapaata liikkumista.

Hamasin aloittama hyökkäys on koitumassa tuhoisaksi ja kalliiksi paitsi israelilaisille, myös palestiinalaisille itselleen. Palestiinalaisten alueet ovat riippuvaisia muun muassa sähkön ja ruuan tuonnista Israelista, samoin Egyptin kautta kuljetettavista elintarvikkeista, lääkkeistä, polttoaineista jne. Moni palestiinalainenkin työskentelee Israelissa, mikä lisää konfliktin välittömiä palestiinalaisia koskettavia vaikutuksia. On jopa kysytty, onko Hamasin selkeänä päätavoitteena aiheuttaa nimenomaan siviileille kärsimystä? Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo Stewart toteaa, että kun Hamas perustettiin 1980-luvulla, he iskivät vain sotilaita vastaan. Mutta jo 1990-luvulla alkoivat pommi- ja itsemurhaiskut siviileihin, jotka ovat niin kutsuttuja pehmeitä kohteita, joihin heikosti varustetut Hamasin taistelijat pystyvät iskemään helposti. Israelin aseellisesti vahvaa armeijaa vastaan heillä ei ole mahdollisuuksia.

(Perusasioista Israel–Palestiina-konfliktista ja sen uutisoimisesta - Maailma.net )

Stewartin mukaan eskalaation vaara Lähi-idässä on koko ajan kasvanut, etenkin miehitetyllä Länsirannalla, jossa asuu palestiinalaisia ja jota israelilaiset sotilaat miehittävät edelleen. Jos Gazan hyökkäys koituu Israelille veriseksi, se voi luoda lisäpainetta Hizbollahille luoda uusi rintama Länsirannan suunnasta. Stewartin mukaan Hizbollahin mukaantulo sotaan Israelia vastaan olisi riskialtis päätös. Stewart toteaa, että ”Hizbollah näyttää lähettäneen Israelille viestin, että he seuraavat tilannetta ja ovat valmiita toimimaan tilanteen niin vaatiessa. Arvioisin, että Hizbollahin kynnys osallistua konfliktiin on kuitenkin vielä aika korkea. Täten Hizbollahin tulitus rajan yli voisi olla enemmän varoitus kuin isompi sotaan liittyminen."

(content helsinki.fi – Timo Stewart: Raamattu Lähi-idän uutisten tulkkina)

Gazan sodan on alusta asti pelätty laajentuvan Lähi-idän suursodaksi, joka voisi vetää mukaan useita maita. Avainasemassa on islamistitaistelijoiden ketju, jota Iran kutsuu ”vastarinnan akseliksi”. Akseli muodostuu erilaisista taistelujärjestöistä, joita yhdistää Israel-vastaisuus sekä lojaalisuus ja riippuvuussuhde Iraniin. Iranin asejoukkoakselin tärkein osa on libanonilainen Hizbollah. Sen keltaiset liput hirvittävät Israelissa ja herättävät kunnioitusta arabimaailmassa. Hizbollah on hyvin raskaasti aseistettu. Sillä on muun muassa satoja ballistisia ohjuksia, jotka yltäisivät myös Israelin suurimpiin kaupunkeihin. Monille Lähi-idän muslimeille Hizbollah on ainoa taho, joka on todella onnistunut lyömään Israelin. Se pakotti Israelin vetäytymään Etelä-Libanonista pitkän miehityksen jälkeen vuonna 2000, ja se menestyi sodassa Israelia vastaan myös vuonna 2006. Hamasin lokakuun iskun jälkeen Israel ja Hizbollah ovat tulittaneet toisiaan joka päivä, mutta toistaiseksi kumpikin on vältellyt suurempaa yhteenottoa.

(Gazan kriisi voi laajentua paljon suuremmaksi sodaksi Lähi-idässä – video näyttää, miten se voi tapahtua yle.fi)

Presidentti Sauli Niinistö Ylen A-studion haastattelussa 18.10.2023 katsoi, että tärkeintä olisi saada sotiminen loppumaan. Niinistö totesi, että hän ymmärtää, että Israel pyrkii kaikin keinoin vapauttamaan Hamasin ottamia panttivankeja, joita on parisen sataa, ja joukossa myös lapsia. Niinistön mielestä on täysin ymmärrettävää, että Israel pyrkii vapauttamaan nämä panttivangit ja laukaisemaan tilanteen, mutta epäilemättä heillä on samalla ollut tarkoituksena kostaa. Niinistö totesi, että Israelin iskuissa Gazaan todennäköisesti syntyy siviiliuhreja, jos Hamas käyttää siviilejä kilpinä rauhan saamiseksi.

Lähi-itään olisi tartuttava tosissaan kahden valtion malliin, jossa palestiinalaisilla olisi oma valtionsa Israelin rinnalla. Niinistön mielestä se on näkyvistä avaimista ainoa. Presidentin mukaan on syytä pitää mielessä, ettei Palestiina ole Hamas eikä Hamas ole Palestiina. Kahden valtion mallista on pitkään puhuttu, mutta siitä, kuinka tosissaan sen saavuttamista on yritetty, on vaikea sanoa. Mutta se on ainoa mitenkään esillä oleva mahdollisuus rauhaan Palestiinan ja Israelin kansoille.

Vuoden 1967 kesäsodan jälkeen sissijärjestöt rupesivat entistä aktiivisemmiksi sekä kansallisneuvostossa että PLO:n johdossa. Kaksi vuotta myöhemmin sissit olivat vakiinnuttaneet asemansa. PLO:n peruskirja edellyttää, että järjestö luo "demokraattisen ja sekulaarisen Palestiinan valtion". Kaavailun mukaan se olisi valtio, jossa juutalaiset, muslimit ja kristityt voivat asua yhdessä - mm. nykyinen Libanon on tällainen valtio.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin, joka vieraili jokin aika sitten Israelissa, on korostanut, että kansainvälisen yhteisön on vältettävä käynnissä olevan konfliktin kärjistymistä alueella. Hän kehotti erityisesti Hizbollahia ja Irania toimimaan vastuullisesti. Macron painotti, että terrorismia vastaan on taisteltava säälimättä, mutta sääntöjä kunnioittaen. Macron peräänkuulutti myös sitä, että äärijärjestö Isisiä vastaan taisteleva liittouma laajentaisi taisteluaan myös Hamasia vastaan. Samalla Lähi-idän rauhanprosessi pitäisi Macronin mukaan saada uudelleen käyntiin.

Myös useat muiden valtioiden päämiehet ovat vierailleet Israelissa ja pyrkineet rauhoittamaan vaaralliseksi kehittynyttä Gazan alueen tilannetta. Arabimaailmaa on eri puhemiesten toimesta vaadittu yhdessä tukemaan Hamasia ja kaatamaan Israel. Nyt, kun Israel on alkanut pommittaa Gazan pohjoisosaa, myös siviilit ovat joutuneet tulituksen keskelle ja uhrimäärä on päivä päivältä kasvanut. Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola on varoittanut, että ”Maaoperaatio tarkoittaa väistämättä paljon uhreja. Taistelu Gazassa on kaupunkisotaa, jossa Israelin aseellisen ylivoiman merkitys heikkenee”. Kriisi uhkaa vetää mukaan sotaan Yhdysvallat, Iranin sekä monia muita Lähi-idän valtioita. Riskinä on myös, että maailman öljykauppa sotkeutuu pahoin.

5. Historiallisia uhkakuvia ja tulevaisuuden näköaloja

Juutalaiset loivat noin 1030 eKr. alueelle yhtenäisen kuningaskunnan, joka sittemmin liittoutui nykyisen Libanonin alueella asuneiden foinikialaisten kanssa. Näiden avulla rakennettiin mm. Jerusalemin temppeli. Siitä saakka ovat yhteen jumalaansa Jahveen uskovat juutalaiset pitäneet Palestiinaa Jumalan heille antamana "luvattuna maana". Koska varhaisemmat tiedot alueen pienten kansojen välisistä sodista ovat puutteelliset, on juutalaisten paluu Egyptistä otettu yleisesti juutalaisuuden lähtökohdaksi.

Se, että kaksi kansakuntaa asettui asumaan Palestiinaan ja että kumpikin ryhtyi vaatimaan tuota laita-aluetta itselleen, teki koko Lähi-idästä konfliktiherkän ja epävakaan alueen. Samalle alueelle asettuminen koski sinänsä vain juutalaisia ja palestiinalaisia, mutta sen vaikutukset ovat historian kuluessa ulottuneet myös niiden liittolaisiin ja tukijoihin. Kun molempien suuntausten tukijoiksi nousseet valtiot pyrkivät varmistamaan omien maailmankatsomustensa mukaisia strategioita ja oikeutettuja etuja, se heijastui väistämättä aina paikalliseen konfliktiin. Näin syyt ja seuraukset sotkeutuivat yhdeksi pitkäksi jatkumoksi ja yhä vaikeammin ratkaistavaksi vyyhdeksi.

Tilanteen ratkaisemiseksi on käyty useita neuvotteluja, mutta tulokset ovat olleet vähäisiä. Kansainvälinen yhteisö on kehottanut osapuolia lopettamaan väkivallan ja aloittamaan rauhanneuvottelut. Konflikti on edelleen käynnissä, ja tilanne on erittäin epävakaa. Tosin tulitauosta ja panttivankien vaihdosta on viimein päästy osittaiseen sopimukseen osapuolten välillä. 

Lähi-Idässä on nähtävillä tällä hetkellä ja nähty läpi vuosituhantisen historian kauaskantoisia tapahtumia, joita voi peilata jopa eskatologisiin mittasuhteisiin yltävinä. Jo 1967 Lähi-Idässä riehuneen kuuden päivän sodan aikana kyseltiin – erityisesti uskonnollisen viitekehyksen piirissä kaikkialla maailmassa - ovatko nämä tapahtumat muistutuksia niistä lopunajan tapahtumista, joita Raamatussa kuvataan. Onhan Lähi-Itä ja Israel Jumalan suunnitelmissa historiallisessa erityisasemassa - useilla tahoilla kysytäänkin, liittyvätkö nämä tapahtumat ilmestyskirjan kuvaamiin ns. lopunaikoihin ja Jeesuksen toista tulemusta ennakoiviin mullistuksiin.

Tänäänkin kysellään, laajeneeko tämä nykyinen sota ja voiko seurauksena olla jopa kolmas maailmansota? Ilmestyskirjaan viitaten uumoillaan, onko alueen konflikteissa kyse jopa ns .Googin sodasta, joka ennakoisi Jeesuksen paluuta maan päälle? Aiemman tutkimuksen valossa myös Suomessa on ollut merkittävää kristillistä kiinnostusta Israelin valtiota kohtaan ja Lähi-idän tapahtumien tulkitsemista Raamatun valossa. Kristillisestä Israel-harrastuksesta on tullut erittäin suosittua ja Suomeen on perustettu useita Israel-järjestöjä, kuten Suomen Karmel-yhdistys, Israelin Ystävät sekä ICEJ:n Suomen osasto,. Israel-järjestöt sekä monet seurakunnat ovat järjestäneet erilaisia Israel-tilaisuuksia sekä matkoja Israeliin ja sen historiallisesti merkittäviin kohteisiin. Monet suomalaiset Raamatun historiaan perehtyneet kirjoittajat ovat katsoneet, että Raamatusta on löydettävissä erityistä asiantuntijuutta Lähi-idän konfliktiin. Nämä kirjoittajat ovat katsoneet Raamatun vahvistavan, että meidän aikanamme nähtävät tapahtumat ovat osa Jumalan suunnitelmaa ja siksi erityisen merkittäviä.

Timo Stewart on julkaisussaan ’Raamattu Lähi-idän uutisten tulkkina’ (https://helda.helsinki.fi Vuosikerta). 2016, Suomen eksegeettinen seura, sivut 243–260) todennut, että Raamatun on uskottu antavan erityistä asiantuntemusta Lähi-idän tulevaisuuteen. Koska Israelin valtion on uskottu olevan osa Jumalan Raamatussa ilmoitettua suunnitelmaa, myös uuden Israelin valtion kohtaamat vihollisuudet tulee nähdä väistämättömänä ja pohjimmiltaan hengellisenä ilmiönä. Useiden kirjoittajien mukaan Israelin valtion näkeminen ajan merkiksi antaa lähitulevaisuudelle varsin synkän sävyn. Lukuisat Raamatun ennustusten täyttymykset ja monet sellaiset asiat, joiden odotettiin pian tapahtuvan, ovat sotia ja luonnonmullistuksia – eli juuri sellaisia tapahtuma, joita on nähty ympärillämme jo vuosikymmenten ajan.

Raamatun kirjoituksia on ollut mahdollista kytkeä nykypäivän tapahtumiin myös maantieteellisten paikkojen kautta, mutta ensisijaisesti kiintopisteenä on toiminut juutalaiset ihmiset ja koko kansan kohtalot. Stewartin mukaan juutalaisten kansallisesta roolista erityisinä historian toimijoina näyttää yhdistävän 1900-luvun nationalistista ajattelua ja varhaisempia kristillisiä käsityksiä uskonnollisista yhteisöistä tavalla, jota olisi syytä tutkia lähemmin. Hänen mukaansa on vaikea edes kuvitella, miltä kristillinen sionismi voisi näyttää ilman nationalismia, uskoa kansakuntiin ja niiden merkitykseen.

Lähi-idän tapahtumia Raamatun valossa tarkkailevat suomalaiset kristityt ovat laajalti pitäneet uskottavana sitä näkökulmaa, että juutalaiset tulevat lopun ajalla kääntymään osana Jumalan suunnitelmaa enemmän tai vähemmän kollektiivisesti kristinuskoon. Tämä ajattelutapa on johtanut juutalaisten parissa tehtävän lähetystyön merkityksen korostamiseen ja tuonut myös mukanaan kaikkeen juutalaisia ja kristinuskoa koskevaan uutisointiin jännittyneen odottavaa sävyä.

Raamattu antaa kuitenkin ymmärtää, että lopun aikaan liittyy monia sotia, kuten Jeesuskin ennusti: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Itsestään jo ilmestyskirjasta voimme löytää ainakin kolme suurempaa sotaa, jotka kaikki ovat vielä edessäpäin. Ensimmäinen liittyy toiseen sinettiin, kun valkoisella hevosella ratsastanut antikristus näyttää todelliset kasvonsa ja rikkoo petollisen rauhanajan. Seurauksena on tulipunainen hevonen, jonka selässä istuvalle annetaan valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan ja sille annettiin suuri miekka, (Ilm. 6:4). Seuraava suurempi sota, kenties vain vuosia myöhemmin, on kuudennen pasuunan kuuluessa, kun idästä päin Eufrat-virran yli tulee kahden sadan miljoonan miehen armeija. Tuossa sodassa saa kolmasosa ihmisistä surmansa, (Ilm. 9:13-16). Ja kolmas ilmestyskirjan ilmoittama sota onkin jo Harmageddon, joka on viimeinen sota ja jonka aikana Kristus surmaa vastustajansa ja vihollisensa suunsa miekalla, (Ilm. 16:12-14).

Missä aikataulussa näitä Lähi-itää ravisuttavia mullistuksia tulee tapahtumaan, sen vain yksin Jumala tietää. Kun Jeesus puhui lopunajoista ja tulevista sodista, hän myös käytti sanontaa: ”Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua”, Matit. 24:8. On kuitenkin viisautta ehkä ajatella, että Jeesus antaa tuossa sanonnassaan viitteen, kuinka myös lopun aikana tulee tapahtumaan. Lopunaikana sodat ja muut sen mukanaan tuomat vitsaukset tulevat vähitellen tihenemään ja voimistumaan.

Yleisesikuntaeverstiluutnantti, filosofian maisteri Jarl Kronlundin mukaan parhaillaan menossa olevista sodista, kuten Ukrainan sodasta ja nyt kyseessä olevasta Lähi-idän konfliktista tähän mennessä on aiheutunut seurauksia valtioiden välisille suhteille ja poliittisten voimasuhteiden tasapainolle maapallolla, samoin kuin kilpailulle siitä, millaisin arvojärjestelmin ja uskontulkinnoin maailmaa tulevaisuudessa hallitaan. Maailmantalous on kokenut rajuja heilahduksia, energiakriisit koetelleet kansantalouksia, pakolais- ja maahanmuutto-ongelmat kasaantuneet ja sotien ohella vakavat luonnonkatastrofit koetelleet maapallon eri osia. Maailman rauha on joka tapauksessa järkkynyt ja sen seurauksena joudutaan pohtimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu?

6. Eskatologiaa eri jumalakuvien ja uskontulkintojen valossa

Kuten aiemmin on todettu, usein kun Lähi-idän historiassa tapahtuu jotakin järisyttävää, nousee mieleen helposti kysymys, onko nyt tapahtumassa sellaista, josta on ennustettu Raamatussa. Jeesuksen toinen tuleminen on kristinuskon odotusta Jeesuksen paluusta, jonka yhteydessä hänen on määrä täyttää loput Raamatun messiaanisesta ennustuksesta. Tämä on keskeinen osa kristillistä eskatologiaa eli lopun aikojen tapahtumia koskevia oppeja. Mutta myös islamin uskontotuuksiin sisältyy vastaavanlainen oppi Jeesuksen paluusta maan päälle lopun aikoina.

Ehkäpä edellinen kerta, jolloin monet uskovat todellakin kyselivät, onko nyt Jumalan ajanlaskussa täyttymässä tietty aikajakso, oli noin viisikymmentä vuotta sitten. Lähi-itä on kolmen ison uskonnon koti ja hengellinen keskus, mikä on ollut suurena syynä alueen konfliktiherkkyyteen. Suomen luterilaisissa ja myös useimmissa muissa kristillisissä piireissä sympatiat osuvat painottuneesti juutalaisenemmistöisen Israelin puolella. Kuten aiemmin on todettu, siitä kertovat monet suomalaiset seurakuntien ja kristillisten tahojen ylläpitämät Israel-järjestöt ja niiden harjoittama lähetystyö juutalaisten keskuudessa sekä harras rukouselämä Israelin valtion ja sen kansalaisten puolesta. Useat yhdistävät meneillään olevan konfliktin Suomessa käytyyn keskusteluun maahanmuutosta ja islamista. Katsotaan, että Hamas on islamistinen järjestö, joka käyttää terroristisia otteita ja on siten muistutus niistä uhkakuvista, joita liittyy muslimiväestön voimakkaaseen kasvuun Euroopassa. Tästä näkökulmasta Israelin katsotaan olevan eurooppalaisten juutalais-kristillisestä perinteestä ammentavien arvojen ja demokraattisten yhteiskuntajärjestyksen puolustaja.

Toisaalta Jerusalemilla on tärkeä uskonnollinen merkitys myös muslimeille, ja palestiinalaiset muslimeina saavat tukea maailman isosta muslimiyhteisöstä. Muslimien mukaan Jeesus oli tosin vain yksi profeetta, ainoastaan ihminen. "Ne ovat todella epäuskoisia, jotka sanovat: »Katso, Jumala on Messias, Marian poika." (Pöydän suura 5:17) Koraanin suura 4: 171 kuuluu: ”Messias, Jeesus, Marian poika, on ainoastaan Jumalan profeetta - Jumala on yksi ainoa Jumala. Luoksepääsemätön on Hänen majesteettiutensa, jotta Hänellä soveltuisi olemaan poika.”

Kristillisessä perinteessä Jeesuksesta käytetään nimeä Kristus, joka on peräisin kreikan sanasta Χριστός, Khristos. Tämä on taas käännös heprean sanasta messias, eli voideltu tai siunattu. Sanaa voideltu käytetään vanhassa testamentissa alkujaan Israelin kuninkaista. Myöhemmin sana vakiintui tarkoittamaan nimenomaan profeettojen ennustamaa tulevaa jumalallista vapauttajakuningasta.

Kristittyjen mukaan Jeesus on lihaksi tullut Jumala. Hän on kyllä tosi ihminen, mutta ei ainoastaan ihminen, vaan kolmiyhteisen Jumalan lihaksitullut (inkarnaatio) toinen persoona, sana, Jumalan poika Jumala on myös kristillisen käsityksen mukaan yksi, mutta hänellä on kolme persoonaa eli isä, poika ja pyhä henki. Jos kristityllä ei ole suhdetta Jeesukseen, hänellä ei myöskään voi olla suhdetta isään eikä pyhään henkeenkään ”Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään.” (1. Joh. 2: 23).

Jeesuksen toinen tuleminen on kristinuskon odotusta Jeesuksen paluusta, jonka yhteydessä hänen on määrä täyttää loput Raamatun messiaanisesta ennustuksesta, Koraanissa Jeesus on paljon näkyvämmin esillä kuin Muhammed, mutta hänen toista tulemistaan ei mainita. Jeesuksen rooli lopun aikojen ruhtinaana vastaa kristillistä käsitystä, mutta on saanut paljon uusia vivahteita. Jeesus ei tule tuomitsemaan ihmisiä viimeisellä tuomiolla, vaan saapuu sotimaan antikristusta vastaan. Jeesuksen rinnalla esiintyy myös toinen messiaaninen hahmo, Mahdi. Näin islamilaisessa eskatologiassa on rinnakkain kaksi messiaanista sankaria

Kristinuskolla ja islamilla ei siten ole samaa jumalaa kummankaan uskonnon näkökulmasta. Islamissa ollaan vakuuttuneita Koraanin ilmoituksesta, jonka mukaan heidän jumalansa ei ole kolmiyhteinen, eikä Jeesus ole Jumalan poika. Ekumeenisen kirkkoyhteisön mukaan Jumala määritellään klassisten uskontunnustusten perusteella. Näiden tunnustusten ulkopuolella ei ole kristillistä uskoa eikä kristillistä jumalakäsitystä.(Onko kristinuskossa ja islamissa sama jumala? - Suomen teologinen instituutti)

Islamin mukaan pelastus on ansaittava hyvillä teoilla ja armeliaisuutta osoittamalla. Hyvät teot kuuluvat myös kristinuskoon, mutta ne eivät aiheuta pelastusta, vaan ne ovat pelastuksen seuraus. Islam ei kuitenkaan opeta eikä hyväksy pelkkiä rituaaleja. Se painottaa aikomuksen ja teon tärkeyttä. Jumalan palvelua on tuntea hänet, rakastaa häntä, toimia hänen lakiensa ja säännöstensä mukaisesti kaikilla elämän aloilla, edellyttää hyvyyttä ja kieltää pahuus ja sorto, suosia hyväntekeväisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, ja palvella häntä palvelemalla ihmiskuntaa. Islam yrittää istuttaa ihmisen sieluun vakaumuksen siitä, että Jumala näkee ja kuulee ihmisen jokaisen ajatuksen ja teon kaikkina aikoina ja kaikkialla. (Koraani 2:177- /www.islamopas.com/extra4.hhhtml)

Raamattu taas opettaa selkeästi, että ”niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. (Joh. 3: 16.) Kristinuskon mukaan Jumala pelastaa armosta Kristuksen sovitustyön kautta - ilman ihmisen omia tekoja.

Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ottaa monessa kohdin kantaa islamiin eli ”muhamettilaisuuteen”. Islamin usko esitetään teksteissä harhaoppina, joka etsii pelastusta ja vanhurskautta, mutta eksyy siinä inhimilliseen viisauteen ja jää silmät peitettynä totuuden ulkopuolelle (Apol. 15:18). Ihmisten perinnäissääntöjen noudattajana se sulkee silmänsä todelliselta pelastukselta (Apol. 27:27), sillä islamin mukaan ihmisen teot ovat ne, jotka lopulta ratkaisevat kuka pelastuu.

Schmalkaldenin uskonkohdissa Luther kirjoittaa, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa muulla tavalla, kuin sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Kaikki uskonnollinen ”ylistäminen” sanan ja sakramenttien ulkopuolella ”on itse Perkeleestä”. Tämänkin kohdan mukaan sakramentin ulkopuolelle jää myös islam. (Schmalk. 3, 8).

Schmalkaldenin opinkohdat - ensimmäinen eli pääopinkohta: 

Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja herramme, on "kuollut meidän syntimme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden" (Room. 4:25). Hän yksin on "Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin" (Joh. 1:29.) "Jumala on pannut kaikkien meidän syntimme hänen kannettavikseen" (Jes. 53:6). "Kaikki he ovat syntisiä, mutta tulevat ilman omaa ansiota vanhurskaiksi hänen armostaan, kun Jeesus Kristus on heidät verellään lunastanut" (Room. 3:23-25). (Ensimmäinen ja toinen osa - Schmalkaldenin opinkohdat - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko)

Tunnustuskirjojen mukaan islamin jumala ei siten ole sama kuin kristinuskon Jumala. Augsburgin tunnustuksen ensimmäisessä kohdassa tunnustetaan yksi ainoa jumalallinen olemus, jossa kuitenkin on kolme iankaikkista persoonaa: Isä Jumala, poika Jumala ja pyhä henki Jumala. Tämän uskon myötä tunnustuksessa hylätään käsityksen kanssa ristiriidassa olevat vääräuskoiset. Näihin kuuluvat etenkin ”muhamettilaiset”, joiden käsitys Jumalasta on toinen kuin kristinuskon (Augsburgin tunnustus kohta.1). 

Augsburgin tunnustus: Tärkeimmät uskonkohdat - I Jumala:

Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös 1 jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi....Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta, ja jotka ovat yhtä ikuisia, isä poika ja pyh ä henki...

Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikealaiset 2...5, muhamettilaiset 6 ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet 7, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat sanasta ja pyhästä hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja henki luonnossa aikaan saatua liikettä. (Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. Kirkko).

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että kristinuskon käsitys Jumalasta tulee määritellä Raamatun ja kirkon omaksumien tunnustuskirjojen perusteella. Tämä Jumala on kolmiyhteinen, syntistä ihmiskuntaa rakastava ja Kristuksen sovitustyön kautta armahtava Jumala. Kolmiyhteinen Jumala myös toimii maailmassa aktiivisesti niin, että evankeliumi leviää kaikkien kansojen ja kaikkien uskonnollisten kuvitelmien keskuuteen. Raamattu on yksiselitteinen siinä, että Jumalasta ei ole olemassa osatotuuksia. Jolla ei ole poikaa, hänellä ei ole myöskään isää - eikä hänellä ole pyhää henkeä, joka todistaa Kristuksesta ja synnyttää uskon.

Kun tekoälyltä kysyy, onko kristityillä ja muslimeilla sama jumala, saa tällaisen vastauksen:

<<<Kristinuskon Jumala ja islamin Allah ovat eri jumalia, Raamattu, joka on kristinuskon peruskirja, sulkee yksiselitteisesti pois sellaisen mahdollisuuden, että kristinuskon Jumala voisi olla sama jumala kuin esimerkiksi islamissa palvottava Allah. Toisaalta, on tärkeää huomata, että uskontojen välillä on monia yhtäläisyyksiä, kuten usko yhteen Jumalaan ja hyvän tekeminen lähimmäisille<<<

Pysyvän rauhan mahdollisuuksista tekoäly vastaa näin:

<<<Lähi-idän konflikti on kestänyt vuosikymmeniä ja siihen liittyy monia syvälle juurtuneita kulttuurisia, poliittisia ja uskonnollisia tekijöitä. Vaikka rauhan saavuttaminen voi olla haastavaa, on tärkeää muistaa, että rauha on aina mahdollinen, kun kaikki osapuolet ovat valmiita tekemään töitä sen eteen.

On olemassa monia erilaisia näkemyksiä siitä, miten rauha voitaisiin saavuttaa Lähi-idässä. Jotkut uskovat, että ratkaisu on kahden valtion ratkaisu, jossa Israel ja Palestiina elävät rinnakkain rauhassa. Toiset uskovat, että yhden valtion ratkaisu, jossa juutalaiset ja palestiinalaiset elävät yhdessä samassa valtiossa, voisi olla parempi vaihtoehto. On myös monia muita ehdotuksia, joita on esitetty vuosien varrella.<<<

Kysymykseen, estävätkö eri jumalakuvat pysyvän rauhan Lähi-idässä tekoäly vastaa näin:

<<<< Jumalakuvat ovat yksi monista tekijöistä, jotka vaikuttavat Lähi-idän konfliktiin. Vaikka eri uskonnot voivat olla erimielisiä jumalakuvista, on tärkeää muistaa, että kaikki uskonnot korostavat rauhaa ja rakkautta. Jumalakuvat eivät estä rauhaa, vaan ihmisten erimielisyydet voivat estää sen. On tärkeää, että kaikki osapuolet ovat valmiita kuuntelemaan toisiaan ja tekemään töitä yhteisen hyvän eteen. Toivottavasti tulevaisuudessa Lähi-idässä vallitsee rauha ja yhteistyö.

On tärkeää, että kaikki osapuolet ovat valmiita neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja rauhan saavuttamiseksi. Tämä voi olla haastavaa, mutta se on välttämätöntä, jos halutaan saavuttaa kestävä rauha Lähi-idässä. Toivottavasti tulevaisuudessa löydetään ratkaisu, joka toimii kaikkien osapuolten kannalta.<<<<

Anne Thil OTK, VT, TM, TL, FT