TIETOYHTEISKUNNAN ARVOPÄÄMÄÄRÄT JA TEKOÄLYN ETIIKKA

TIETOYHTEISKUNNAN ARVOPÄÄMÄÄRÄT JA TEKOÄLYN ETIIKKA

Arvoihin liittyviä kysymyksiä on modernisaation edetessä syytä tarkastella erityisesti siitä näkökulmasta, millainen funktio niillä on erilaisissa päätöksentekoprosesseissa - tällöin arviointi perustuu tekojen tai toiminnan tuottamien seurausten arviointiin. Yleisimmin ja erityisesti taloudellisen päätöksenteon piirissä tekoja ja toimintaa arvioidaan lähes yksinomaan sen mukaan, millaista hyötyä eli 'utiliteettia' toiminnan avulla on saavutettavissa. Seuraus- eli teleologisen etiikkaan sisältyvän käsitteistön avulla on kuitenkin mahdollista myös arvioida, lisääkö teko yleistä hyvää tai pystyykö sen avulla estämään suuremman pahan syntymisen. Kun institutionalisoitunutta moraalia tarkastellaan yhteiskunta- ja arvofilosofista lähestymistapaa soveltaen, voidaan sanotun lisäksi arvioida, mitä funktioita arvoilla ja moraalisilla arvoväittämillä on yleisesti kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan sisältyvänä rakenteellisena elementtinä.

Arvoja analysoitaessa nyky-yhteiskunta on yhä enemmän lainsäädännöllisten ratkaisujen ja infrastruktuurin luomista koskevien kysymysten edessä. Tällöin on mietittävä minkälaiset puitteet julkisen sektorin olisi luotava tietoyhteiskunnalle. Toinen kysymys koskee sitä, missä määrin puitteiden luomisen ohella tulisi myös tarjota ihmisille mahdollisuuksia hankkia tietoyhteiskunnan edellyttämiä valmiuksia. Tämä on ratkaisevan tärkeä kysymys, etenkin kun parhaillaan ollaan tekoälyä soveltavien uudenlaisten innovaatioiden edessä. Mikäli halutaan estää tietoyhteiskuntaan yleisesti liitetty uhka syrjäytymisestä sekä ihmisten jakautumisesta A- ja B-kansalaisiin, päättäjien ja yhteiskunnan erilaisista toimintafunktioista vastuussa olevin on tiedostettava näihin liittyvät eettiset ja arvoihin liittyvät ongelmat.

Yleisemmin tässä on kysymys julkisen sektorin roolista: länsimaissa vallalla olleen neutraalin liberalismin mukaan valtion tulisi vain luoda puitteet, joissa ihmiset voisivat mahdollisimman vapaasti toteuttaa omia intressejään ja pyrkimyksiään eli tavoitella oman näkemyksensä mukaista hyvää elämää. Tämän sinänsä hienon ideaalin ongelmallisuus on kuitenkin siinä, että yhteiskunta ei tosiasiassa ole koskaan täysin neutraali näyttämö – toisistaan poikkeavin ideologisin, poliittisin ja taloudellisin tavoittein toimivia intressitahoja osallistuu keskinäiseen kilpailuun koko ajan yhä enemmän. Tämän tosiasian tunnustamisen jälkeen arvokeskustelun käyminen näyttäytyy entistäkin tärkeämpänä.

Tietoyhteiskunnan suhde erilaisia arvopäämääriä koskeviin kysymyksiin onkin tästä näkökulmasta pohtimisen arvoinen teema: joistakin tärkeistä yhteisön perustaan liittyvistä arvoista on mahdollista löytää ajan myötä yhteisymmärrys, mutta olennaista on keskustella siitä, mitä nämä arvot merkitsevät, miten ne suhteutuvat toisiinsa sekä miten niiden toteutumista voitaisiin edistää. Erityisen kiinnostava kysymys on, kuinka tähän tavoitteeseen on mahdollista päästä konkreettisesti modernien tieto- ja viestintäteknologian luomien mahdollisuuksien kautta.

Erityistä huolta on kannettava siitä, johtaako tiedollisten arvojen korostaminen eettisten ja moraaliperusteisten arvojen unohtamiseen tai väheksymiseen? Teknologista tehokkuutta ja utilitaristisia taloudellista hyötynäkökohtia korostavan sivilisaation kehityksessähän näin on jossakin määrin jo käynytkin. Tieto- ja viestintäteknologia voidaan kuitenkin valjastaa myös palvelemaan muita kuin yksin rationalistisia ja teknis-taloudellisia päämääriä. Erityisesti eettiset arvot tulevat muodostamaan tietoyhteiskunnan kannalta kaikkein haastavimman kentän, niin ainakin Sitran julkaiseman tietoyhteiskunnan arvoja käsittelevän raportin mukaan (178.indd/sitra.fi).

Yhteisölliseen elämään liittyvien eettisten ja moraaliperusteisten arvojen merkitys tietoyhteiskuntakehityksen kannalta on se alue, jota koskevaa arvokeskustelua on jo pitkään peräänkuulutettu. Myös kulttuurisiin päätöksentekoprosesseihin liittyvien esteettisten ja taiteellisten arvojen asemaa on tuettava modernin tietoyhteiskunnan kentässä. Tietotekniikan hyödyntäminen vireän kulttuurielämän edistämisessä tai kulttuurituotteisiin liittyvä korkeatasoinen sisältöteollisuus voivat olla esimerkkejä tekniikasta palvelemassa ja säilyttämässä kulttuurisiin sisältyviä ja sen tuottamia ajattomia arvoja.

Tietoyhteiskunta ja arvot ovat aiheita, jotka liittyvät siihen, miten yhteiskunta muuttuu ja millaisia vaikutuksia sillä on ihmisten elämään, kun tieto ja tiedonkulku ovat keskeisessä roolissa. Tietoyhteiskunta ja erityisesti nykyisin yhä yleistyvä tekoälyn käyttö voivat tarjota monia mahdollisuuksia ja hyötyjä, mutta myös suuria haasteita ja riskejä, jotka saattavat realisoitua yhteisöllistä ja yksityistä elämää vahingoittavalla tavalla. Tästä näkökulmasta juuri arvojen ja eettisten toimintatapojen merkitys nousee aiempaa tärkeämpään rooliin. Arvothan edustavat niitä periaatteita ja päämääriä, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa ja valintoja toivottuihin ja hyviin päämääriin, ei haitallisiin.

Tekoälyn merkitys erilaisissa päätöksentekoprosesseissa tulee olemaan yhä laajempi ja ajankohtaisempi aihe. Tekoälyn käyttö liittyy enenevässä määrin uusiin yhteiskunnallisen, julkisen ja sosiaalisen elämän alueisiin ja niitä koskeviin sovelluksiin ja päätöksentekoprosesseihin. Tekoäly voi auttaa havainnoimaan, analysoimaan, optimoimaan ja ennustamaan erilaisia tilanteita ja ilmiöitä, jotka vaikuttavat päätöksiin. Tästä näkökulmasta on tärkeää, että tekoälyä koskevat eettiset toimintaohjeet ja arvofaktumit ovat päätöksentekijöiden ja tekoälyä soveltavien toimijoiden tiedossa.

Tekoäly ja sen käyttämiseen liittyvät arvot ovat sellaisia periaatteita ja normeja, jotka ohjaavat tekoälyn kehittämistä, käyttöä ja vaikutuksia ihmisten ja yhteiskunnan toimintaa edistäviin päämääriin. Tekoälyn arvot voivat liittyä esimerkiksi sen soveltamista koskevien menetelmien ja sovellusten oikeudenmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen, vastuullisuuteen, luotettavuuteen, eettisyyteen ja turvallisuuteen. Tekoäly voi myös luoda uutta tietoa ja sisältöä, joka haastaa perinteiset oikeudelliset ja eettiset käsitykset sekä perinteisesti noudatetut arvofaktumit.

Tekoälyteknologiat ovatkin tulevaisuudessa kasvava ja nopeasti muuttuva ilmiö, jonka seuraukset kaivautuvat syvälle elämämme, yhteiskuntamme ja työtapojemme rakenteisiin. Vaikka nämä järjestelmät on suunniteltu pienentämään ihmisen panosta ja osallistumistarvetta, sanalla sanoen helpottamaan inhimillistä elämää – niihin liittyy myös vakavia vastuukysymyksiä. Tekoälyn eettiseen suunnitteluun ja sen vastuulliseen käyttöön liittyy oleellisia kysymyksiä – millaiset ovat tekoälyteknologian lyhyt- ja pitkäaikaiset vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä ihmisyyteen ylipäänsä?

Perimmältä tarkoitukseltaan tekoälyn etiikkaan liittyvien ohjeiden tarkoitus on hyvän elämän edistäminen niin yksilöllisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla. Moraalifilosofisesti määritellen etiikan tehtävänä on selvittää, mitä tarkoittavat sellaiset moraalikäsitteet kuin ’hyvä’ ja ’paha’, ’oikea’ ja ’väärä’, ’velvollisuus’, ’oikeudenmukaisuus’, ’lupa’, ’vääryys’, ’rikos’, tasa-arvo’ ’syrjintä’ ja niin edelleen. Etiikka pyrkii myös etsimään vastausta kysymykseen, miten ’hyvää elämää’ tulisi edistää niin, että ’kaikkien ’yhteinen hyvä’ toteutuisi myös yhteisöllisellä tasolla. Moraalifilosofia on perinteisesti käsitesisällöltään normatiivista, kuten antiikin filosofien Platonin ja Aristoteleen opit siitä, mitä käsitteeseen ’hyvä elämä’ sisältyy – samoin keskiajan nimekkäimmän moraalifilosofi Tuomas Akvinolaisen ohjeet ’kristillisistä hyveistä’. Valistusajan filosofeista Immanuel Kant loi käsitteen ’kategorinen imperatiivi’ eli "toimi aina vain sellaisen maksiimin (itse itsellesi asettaman toimintasäännön) mukaisesti, jonka voisit aidosti toivoa tulevan yleiseksi laiksi ja jota kaikki muutkin noudattaisivat". Tämän on yleisesti katsottu vastaavan kristinuskon yhtä keskeisintä eettistä periaatetta eli ’kultaista sääntöä’, joka Vuorisaarnan mukaisesti kehottaa ihmistä tekemään lähimmäiselleen sen, minkä haluaisi itselleen tehtävän.

Arvokeskustelu erityisesti tekoälyyn liittyen on tärkeää juuri näinä aikoina, jolloin luodaan periaatteita ja toimintatapoja ratkaisemaan erilaisten älykkäiden järjestelmien käyttöön liittyviä ongelmia. Ja erityisesti tehdään päätöksiä siitä, millaisia järjestelmiä luodaan ja kehitetään tulevaisuudessa. Uusien tekoälyyn liittyvien innovaatioiden ja sovellusten käyttö ulottuu jopa valtion ja sen kansalaisten välisiin suhteisiin. Tekoälyä soveltava teknologia voi muovata valtiovallan suhdetta kansalaisiinsa vaikkapa siten, että valtiolle ja sen organisaatioille asetetaan uusia rajoitteita esimerkiksi automaattisessa päätöksenteossa. Tekoälyn etiikka on soveltavan etiikan ja teknologian alalaji, joka käsittelee tekoälyn, suunnittelun, kehityksen, toteutuksen ja käytön eettisiä ongelmia.

Tänä päivänä tekoälyä käytetään laajamittaisesti jo kaikkialla, missä käsitellään ja analysoidaan suuria datamääriä. Terveydenhuollossa pohditaan, pitäisikö algoritmien ja datan avulla ennakoida ja ehkäistä asiakkaiden terveysriskejä. Algoritmeja käytetään myös valtiollisissa organisaatioissa helpottamaan vaikkapa verotuksen ja sosiaalietuuksien laskentaa ja järjestelmien ylläpitoa. Tulevaisuudessa myös kansalliseen turvallisuuteen, liikenne- ja kaupunkisuunnitteluun sekä energian- ja ruoantuotantoon liittyy yhä enemmän automaation hyödyntämistä. Valmistusprosessien ja ohjausjärjestelmien robotisaatiota, logistiikassa ja laskentaprosesseissa algoritmien hyödyntämistä. Jopa mediassa, erityisesti sosiaalisen median piirissä algoritmien avulla voidaan säännellä ja suunnata sisällöntuotantoa käyttäjien ja kuluttajien ohjailemiseksi toivottuihin tavoitteisiin. /tekoälyn etiikka - Generation AI (generation-ai-stn.fi)

Helsingin yliopiston lehtori Anna-Mari Rusanen, joka on tutkinut tekoälyn etiikkaa toteaa, että ”päättäjien ja konkreettisten tekoälyratkaisujen toteuttajien pitää käydä läpi yllättävän syvällisiä kysymyksiä esimerkiksi siitä, millaisen kansalaiskäsitysten varaan tekoälyn avulla toteutettavat julkiset palvelut organisoidaan”. Rusasen mukaan päättäjät ovat vasta vähitellen heränneet tähän, ja Euroopan unioni on julkistamassa tänä vuonna luonnoksia uudesta tekoälyn sääntelystä. Päättäjien tasolla tekoälyn käyttöä koskeva sääntely sisältää esimerkiksi käytännön tason keskustelua eettisistä kysymyksistä tulevaisuuden teknologiasuunnittelun parantamiseksi. Lisäksi voidaan tarkastella käyttäjien vallitsevia moraalisääntöjä ja normeja sekä sitä, millainen vaikutus niillä on suunnittelupäätöksiin, ihmisten elämänlaatuun ja jopa koko planeettamme sekä siinä elävien ihmisten ja lajien tulevaisuuteen.

Lopulta kyse on siitä, millaisia eettisiä haasteita teknologian käyttö asettaa, miten teknologian käyttö vaikuttaa yhteiskuntaan ja ympäristöön, millaisia eettisiä periaatteita kannattaa noudattaa ja millaisia eettisiä arvoja ja suunnitteluperiaatteita suunnittelun tuloksiin olisi kussakin kontekstissa sulautettava. Onhan jo tunnettua, että algoritmeja on pyritty soveltamaan vaikkapa demokraattisten päätöksentekojärjestelmien ja poliittisten toimintatapojen horjuttamiseen. On olemassa konkreettinen vaara, että tekoälyä hyödyntämällä yhteiskunnallisella tasolla kaikkialle leviävä ja kaiken näkevä valvonta alkaa vähitellen kontrolloida kansalaisten elämää ilman, että nämä itse voivat siihen vaikuttaa. Nämä huolenaiheet huomioiden on entistä tärkeämpää tiedostaa tekoälyn käyttöön ja tietoyhteiskunnan toimintaan liittyvät arvofilosofiset ja eettiset ongelmat – sekä pyrkiä luomaan riittävän tehokkaita menetelmiä ja prosesseja, joiden avulla näitä huolestuttavia kehityskulkuja on mahdollista ehkäistä ennakolta.

(ttps://www.vttresearch.com/fi/palvelut/tulevaisuuden-tekoaly-ja-etiikka#)

Rusasen mukaan näihin kaikkiin sisältyy useita erilaisia eettisiä ongelmia, joten päättäjien ja yhteiskunnan eri toimintafunktioista vastaavien on kyettävä arvioimaan järjestelmien hyötyjä sekä peilattava niiden vaikutuksia esimerkiksi ihmisoikeuksien näkökulmasta. Näihin jokaiseen sisältyy useita eettisiä tekijöitä. Ihmiset vaikkapa julkisilla paikoilla liikkuessaan ovat koko ajan tarkkailun kohteina mitä erilaisimmin tavoin: automaattiset kuvantunnistusjärjestelmät – kasvojentunnistus – koronajäljitykset, joihin liittyi eettisiä ongelmia automaattisen valvonnan ja laskennan kautta – kännyköiden ja vastaavien laitteiden käyttö sormenjälkitunnistein – sekä monet muut riskialttiit tunnistautumismenetelmät tietotekniikkaan liittyen jne.

Teknologian kehittäjien pitää miettiä, keitä heidän tuotteensa tai palvelunsa koskee, miten ihmisten oikeudet toteutuvat ja mitä seurauksia ihmisille mahdollisesti koituu niiden käytöstä. Jokaisen tekoälyn kanssa toimivan pitää tiedostaa, mitä eettiset periaatteet oikeasti tarkoittavat käytännön työssä. Tämä pitää tehdä jokaisessa suunnittelupalaverissa ja sen pitää ohjata tekemistä alusta asti. Ei riitä, että jälkikäteen jokin eettinen neuvonantaja kuittaa lopputuloksen, Rusanen sanoo. On tärkeää tunnistaa, milloin tekniikka tunkeutuu vaikkapa yksityiselämään tavalla, joka ei ole enää hyväksyttävää.

Modernissa tietoyhteiskunnassa on entistä tärkeämpää keskustella siitä, millaiset puitteet yhteiskunta tarjoaa yksilöiden omalle hyvän elämän tavoittelulle. Toiseksi on välttämätöntä löytää vastauksia siihen, millaisia mahdollisuuksia yhteiskunta tarjoaa ihmisille kehittää heidän omia valmiuksiaan. Tässä yhteydessä tietoyhteiskuntakehityksen luomia mahdollisuuksia ja uhkia tulisi suhteuttaa yhteiskunnan perustana oleviin tärkeimpiin yhteisiin arvoihin: niistä tärkeimpinä voidaan mainita ihmisoikeudet, ihmisten välinen tasa-arvo, yhteiskunnallisen toiminnan oikeudenmukaisuus ja demokraattinen päätöksenteko, kansalaisten hyvinvointi, kansalaisvapaudet ja perusoikeudet, mukaan luettuina henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä omantunnon- ja sananvapauteen liittyvät kysymykset.

Ihmisoikeuksiin liittyen on tärkeää huomata, millä tavoin käsitteistöä on eri aikakausina tulkittu. Yleisesti ottaen Ihmisoikeudet on yleisesti nähty perustavaa laatua olevina arvoina, jotka Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee seuraavasti: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”(1 artikla, Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 1948).

Liberalismin nousun, yleisen arvoperustan moniarvoistumisen sekä yhteiskunnan polarisoitumisen myötä on entistä tärkeämpää, että ihmisoikeuksia koskevaa käsitteistöä ei käytetä väärin erilaisiin ideologisiin ja poliittisiin tavoitteisiin ja päätöksentekoprosesseihin liittyen. Toisin sanoen, että niitä ei irroteta niistä historiallisista taustayhteyksistään, joiden piirissä ihmisoikeuskäsitteistö on alunalkaen syntynyt. Pyrkimys soveltaa ja perustella ihmisoikeuksien käsitteitä kulloistakin aikakautta luonnehtivin ja sen vaihtuvia tarpeita vastaavin sisällöin merkitsee ihmisoikeuksien vakavaa väärinkäyttöä.

Perusmerkityksistään irrotettu tulkintatapa unohtaa, että ihmisoikeuksilla on historiallisesti mittaamattomasti syvempi tausta ja merkityssisältö kuin ns. lineaarisen historiakäsityksen modernit kannattajat sen määrittelevät. Lineaarinen historianäkemys on aikaperspektiiviltään ohut ja harhaanjohtavan lattea: se rajaa ihmisoikeuksia koskevan aatehistorian vain toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sekä Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1948 hyväksymään ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Osa tutkijoista on pyrkinyt rajaamaan sen vieläkin myöhemmäksi eli kylmän sodan päättymiseen 1970-luvulla tai jopa 1990-luvun Irakin sodan ja Kosovon sodan päättymiseen He ovat halunneet tulkita ihmisoikeuksia vain toisen maailmansodan jälkikaikuina, juutalaisvainojen ja niitä myöhempien vastaavanlaatuisten ihmisoikeusloukkausten synnyttäminä juridisina ja moderneina tuotteina. (https://politiikasta.fi/ihmisoikeuksista-ja-niiden-historiasta/).

Aatehistoriallisesti tarkastellen näkemys sisältää vakavan virhetulkinnan, sillä se jättää maailman suurten kulttuurien ja uskontojen sisään rakennetut peruskäsitteet ihmisarvosta, yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista kokonaan huomioimatta. Aikaperspektiiviltään ja merkityssisällöltään totuudenmukaisen käsityksen mukaan ihmisoikeudet juontavat juurensa ihmiskunnan historiassa satoja, jopa tuhansia vuosia taaksepäin ulottuen aina Raamatun sekä maailman suurten uskontojen sisältämiin ihmiselämän suojelemista kuvaaviin arvofaktumeihin.

Raamatussa Vanhan testamentin tuhansia vuosia vanhat säädökset pyrkivät suojelemaan niitä yhteisön jäseniä, jotka elivät vailla suurperheen suojaa ja ilman suvun patriarkan tukea. Heitä olivat esimerkiksi lesket, orvot ja maan sisäiset muuttajat. Jo varhaisin VT:n lakikokoelma, niin sanottu Liiton kirja (2. Moos 20:22–23:33), kantoi huolta näiden heikommassa asemassa olevien kohtelusta. Amoksen kirjan kritiikin kärki kohdistui vääristyneisiin oikeuskäytäntöihin, oman yhteiskunnallisen aseman väärin käyttämiseen ja nykykielellä ilmaisten korruptioon (https://kirkonpilvi.sakasti.fi/files/35ad6ea7-3e3e-446e-a601-fadb81ce5b3d/nakokulmiaihmisoikeuksiin.pdf).

Perustuslain mukaan kaikilla on mielipiteen-, kokoontumis- ja sananvapaus. Uskonnonvapaus takaa sekä oikeuden harjoittaa uskontoa että oikeuden olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Suomi ja ruotsi ovat maan kansalliskieliä. Valtiollisissa, alueellisissa ja kunnallisissa vaaleissa saavat äänestää kaikki kansalaiset, jotka ovat viimeistään vaalipäivänä täyttäneet 18 vuotta. Kansalaiset voivat vaikuttaa lainsäädäntöön paitsi äänestämällä vaaleissa myös tekemällä eduskunnalle kansalaisaloitteita ja hankkimalla niille tarvittavan määrän kannattajia. Kuntalaiset voivat vaikuttaa kunnan päätöksentekoon muun muassa kuntalaisaloitteilla ja osallistumalla lähidemokratiatoimintaan. Hyvinvointialueen jäsenet voivat vaikuttaa hyvinvointialueensa toimintaan ja palveluihin. Yhteiskunnallinen aktiivisuus voi olla myös kansalaisjärjestöissä toimimista tai vapaaehtoistyötä. (Perusoikeudet ja vaikuttaminen - Suomi.fi)

Eettiset ongelmat syntyvät usein teknologian käyttötarkoituksesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista, eli siitä, millaisin argumentein ja arvolatauksin automaation käyttöön ja tietotekniikan soveltamiseen liittyviä päätöksiä tehdään. Päätöksenteossa tulee ottaa huomioon, millaiset sovellukset ja käyttötarkoitukset tekoälyjärjestelmissä ovat sallittuja ja millaiset kiellettyjä. Uusien sääntöjen lähtökohtana on oltava ihmisoikeuksiin liittyvät vastuut ja rajoitteet – on luotava vain sellaisia toimintasääntöjä, joiden keskiössä on ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edellyttämät eettiset periaatteet. Päätöksentekijöiden on otettava jo ennakolta kantaa siihen, millaisiin sovelluksiin liittyy korkea väärinkäytön ja ihmisten perusoikeuksiin ulottuva negatiivinen riski.

Jokaisen, joka työskentelee kuntien tai valtion ylläpitämissä julkishallinnollisissa tehtävissä, automaatiota ja suurta datamäärää käsittelevissä yrityksissä, organisaatioissa tai teknologiateollisuudessa, tulisi viimeistään nyt herätä ja opetella tekoälyn etiikan perusasiat. Rusanen mukaan tekoälyn ja siihen sisältyvien eettisen haasteiden ymmärtäminen tulisi olla lähitulevaisuudessa sellainen kansalaistaito, jonka jokainen kansalainen edes alkeellisesti hallitsee.

(ttps://www.helsinki.fi/fi/uutiset/tekoaly/mita-tekoalyn-etiikka-tarkoittaa-kolme-syyta-opetella-perusasiat)

Kun tekoälyltä itseltään kysyy ’tietoyhteiskunnan arvopäämääriä’ ja ’tekoälyn etiikkaa’ saa tällaiset vastaukset:

’Tietoyhteiskunnan päätöksenteko arvojen näkökulmasta tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon erilaiset arvot, jotka ohjaavat ihmisten ja yhteisöjen toimintaa ja valintoja. Tietoyhteiskunnassa arvot liittyvät esimerkiksi tietoon, vuorovaikutukseen, kauneuteen, taiteellisuuteen, hyvinvointiin, kestävyyteen ja demokratiaan. Tietoyhteiskunnan arvopäämäärät ovat niitä tavoitteita, jotka ohjaavat palvelujen tarjontaa ja käyttöä sekä niiden saatavuutta ja laatua. Tietoyhteiskunnan päätöksenteossa on tärkeää tunnistaa arvojen moninaisuus ja pyrkiä löytämään yhteisiä tavoitteita ja ratkaisuja.’

Tekoälyn eettiset ohjeet ovat niitä arvoja, jotka ohjaavat tekoälyn kehittämistä ja käyttöä niin, että se edistää ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia. Tekoälyn eettisiä tavoitteita ovat esimerkiksi läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus, vaarattomuus, vastuullisuus, yksityisyys, vapaus ja autonomia, luotettavuus, kestävyys, ihmisarvo ja solidaarisuus. Tekoälyn eettiset tavoitteet edellyttävät yhteisiä pelisääntöjä ja valvontaa sekä eettistä osaamista ja tietoisuutta.’

Anne Thil OTK, VT, TM, TL, FT